Hukkuminen tarkoittaa hengityksen estymistä, kun ihminen joutuu veden varaan tai upoksiin nesteeseen. Jokainen hukkumistilanne etenee omalla tavallaan. Esimerkiksi hukkuminen voi alkaa sairauskohtauksesta, jonka seurauksena autoilija menettää ajoneuvon hallinnan ja ajautuu veteen. Toisaalta vesiurheilua harrastava voi kohdata odottamattomat olosuhteet, uupua niitä vastaan taistellessaan ja menettää tajuntansa, jolloin hän vajoaa veden alle. Hukkuminen voi olla välitöntä – uhri nostetaan vedestä elottomana, eikä elvytys tehoa. Toisinaan hukkuminen on viivästynyt: uhri saadaan pelastettua, hän on tajuissaan tai puolittain reagoiva, mutta menehtyy myöhemmin hengitysteihin joutuneen veden aiheuttamiin komplikaatioihin.
[Toimittajan huomautus: Tätä kutsuttiin aiemmin ”viivästyneeksi” tai ”sekundaariseksi” hukkumiseksi, mutta nykyisin se katsotaan vain yhdeksi hukkumisen muodoksi.]

Monilla mielikuva hukkuvasta on vedessä räpiköivä ja apua huutava ihminen. Todellisuudessa hukkuva ei useinkaan pysty huutamaan. Hukkuminen tapahtuu usein hiljaa – henkilö kamppailee pinnalla pysyäkseen ja yrittää samalla saada ilmaa. Siksi ratkaisevaa on, että tilanne huomataan ja siihen reagoidaan nopeasti.

Tässä asiat, jotka opiskelijoiden on tärkeää muistaa.

Hukkuminen ja eloonjäämisen ketju

1. Tarkkaile seuraavia oireita/merkkejä

  • Pää kallistuneena taaksepäin ja suu avoinna. Uhri saattaa kamppailla pitääkseen päänsä veden pinnan yläpuolella.
  • Silmät ovat ammollaan, katse on harhaileva tai lasittunut.
  • Uhri haukkoo ilmaa tai ei kykene hengittämään normaalisti.
  • Raajat huitovat hallitsemattomasti tai yrittää painaa vettä pysyäkseen pinnalla.
  • Kykenemättömyys liikkua tai hyvin hitaat liikkeet vedessä.

Jos havaitset jonkin näistä merkeistä, toimi välittömästi. Muista kuitenkin aina varmistaa oma turvallisuutesi ennen kuin ryhdyt auttamaan.

2. Ehkäise hukkuminen jo ennalta! Tämä tarkoittaa esimerkiksi lasten opettamista uimaan ja vesiturvallisuuteen, aitojen tai esteiden käyttöä uima-altaiden ympärillä, lasten jatkuvaa valvontaa veden äärellä sekä vesiolosuhteiden arviointia ennen veteen menoa. Pidä kelluntavälineet heittoköysineen ja muut pelastusvälineet, kuten defibrillaattorit (AED), näkyvillä ja helposti saatavilla.

3. Tunnista hätätilanne ja anna apua. Hukkuminen on lääketieteellinen hätätilanne ja sitä on käsiteltävä sellaisena. Pyydä jotain paikallaolevaa soittamaan hätäkeskukseen ja tuomaan defibrillaattori samalla kun sinä tai muut autatte uhria.

4. Anna uhrille kelluntaväline estääksesi veden alle vajoamisen:

  • Jos mahdollista, kurkota vakaalta alustalta uhria kohti, vedä hänet turvaan ja auta. Jos uhri on ulottumattomissa mutta kuitenkin tavoitettavissa, ojenna pitkä esine (esim. airo, oksa – mikä tahansa riittävän pitkä ja tukeva), josta hän voi tarttua kiinni, tai käytä pelastuskoukkua vetääksesi hänet lähemmäs.
  • Jos et ylety uhriin, heitä hänelle kelluntaväline, kuten pelastusliivi, pelastusrengas tai vaikkapa improvisoitu apuväline, esimerkiksi tiiviisti suljettu tyhjä muovipullo – mikä tahansa kevyt, kelluva ja käteen sopiva esine voi toimia.
  • Jos joudut menemään veteen ja olet saanut siihen koulutuksen, lähesty uhria takaapäin.

5. Nosta uhri vedestä ja anna tarvittavaa ensiapua käyttämällä apuna hoitoympyrää ja kuljeta uhri sairaalahoitoon:

  • Tarkista AB-CABS ja toimi tilanteen vaatimalla tavalla.
  • Jos potilas on tajuton eikä hengitä, avaa hengitystiet ja anna viisi elvytyspuhallusta.
  • Hengityspysähdys voi johtaa sydänpysähdykseen vakavan hapenpuutteen vuoksi, joten seuraa jatkuvasti hoitoympyrää ja aloita painelu-puhalluselvytys tarvittaessa.
  • Huomioi, että monet hukkumispotilaat oksentavat, joten ole valmis kääntämään heidät kylkiasentoon hengitysteiden avaamiseksi.
  • Jos potilas alkaa osoittaa merkkejä reagoinnista – avaa silmänsä, alkaa hengittää normaalisti, ääntelee tai yskii – lopeta välittömästi puhallukset ja rintakehän painallukset ja aloita hypotermian hoito (katso alla).
  • Jos potilas on tajuton mutta hengittää, aseta hänet kylkiasentoon niin, että pää on alempana kuin muu keho.
  • Veden joutuminen keuhkoihin hukkumistilanteessa voi aiheuttaa viivästyneitä komplikaatioita. Oireet voivat ilmetä tuntien kuluttua ja olla hengenvaarallisia. Toimita siksi uhri aina lääkärin hoitoon, vaikka tämä vaikuttaisi täysin toipuneelta.

6. Pidä potilas lämpimänä. Hukkuminen altistaa hypotermialle, vaikka vesi ei olisi erityisen kylmää. Poista potilaalta märät vaatteet, jos mahdollista, ja anna hänelle kuivia vaatteita, pyyhkeitä, peittoja, takkeja tms. Voit myös hyödyntää omaa ruumiinlämpöäsi potilaan lämmön ylläpitämiseksi, kunnes lääkinnällinen apu saapuu paikalle.

Miksi aloittaa hukkuneen elvytys puhalluksilla?

Kuivalla maalla tapahtuvassa sydänpysähdyksessä, elimistössä on yleensä vielä runsaasti käyttämätöntä happea jäljellä, ja sitä voidaan kierrättää paineluelvytyksen avulla. Hukkumisprosessi poikkeaa tästä, sillä siihen liittyy aluksi hypoksia (happivaje), joka voi edetä hengityspysähdykseen. Pitkä aika vedenalla voi kuluttaa elimistön normaalit happivarastot, joten pelkkä paineluelvytys eivät riitä, sillä se ainoastaan kierrättää hapetonta verta kehossa.

Hukkumistapauksessa elvytyspuhallusten antaminen nopeasti voi saada potilaan reagoimaan, jolloin paineluelvytys ei välttämättä ole lainkaan tarpeen. Potilailla, joilla on pelkkä hengityspysähdys, on osoitettu olevan yli 90 prosentin selviytymisaste, kun heille annetaan puhalluselvytystä. Puhallukset voivat siis pelastaa henkiä, minkä vuoksi viisi alkuvaiheen elvytyspuhallusta on ratkaisevan tärkeää hukkumistapauksissa – jopa siinä määrin, että ne tulisi asettaa etusijalle ennen defibrillaattorin käyttöä. Defibrillaattorin käyttö (ja paineluelvytys) on tärkeää, jos potilas ei reagoi elvytyspuhalluksiin, sillä tämä viittaa todennäköiseen sydänpysähdykseen. Defibrillaattori voi olla tehokas normaalin sydämen sykkeen palauttamisessa, jos sydämessä on kammiovärinä ja rytmi hyötyy iskun vastaanottamisesta.

Uppoaminen verrattuna veden varaan joutumiseen

Kehon happimäärään ja sydämen tilaan voi vaikuttaa se, minkä tyyppisestä hukkumistilanteesta on kyse.

Uppoaminen veden pinnan alle tarkoittaa, että hengitystiet ovat veden alla, eikä raitista ilmaa ole saatavilla.

  • Pitkäaikainen uppoaminen johtaa hypoksiaan ja asidoosiin (kohonneeseen happamuuteen elimistössä), minkä seurauksena voi taas olla rytmihäiriö, voi edetä takykardiasta (nopea syke stressin seurauksena) bradykardiaan (hidastunut syke imeväisten sukellusrefleksin ja elimistön pyrkimyksen säästää happea sekä ohjata sitä elintärkeisiin elimiin seurauksena), edelleen pulssittomaan sähköiseen toimintaan (sydän ei lyö, mutta siinä on sähköistä aktiivisuutta; mikä on ei defibrillaattorilla hoidettava rytmi) ja lopulta asystoleen (sydämen toiminnan lakkaaminen).
  • Uppoaminen kylmään veteen voi voimistaa näitä vaikutuksia, sillä myös hypotermia voi laukaista sydämen rytmihäiriön.
  • Ensiavussa tulisi keskittyä uhrin nopeaan poistamiseen vedestä, hengityksen tarkistamiseen sekä viiden elvytyspuhalluksen ja tarvittaessa painelu-puhalluselvytyksen antamiseen.

Veden varaan joutuminen tarkoittaa yleensä, että suu ja nenä pysyvät vedenpinnan yläpuolella, mutta suurin osa kehosta on veden alla, mikä voi johtaa hypotermiaan.

  • Kylmässä vedessä oleminen voi nopeasti laskea ruumiinlämpöä ja aiheuttaa hypotermian. Veden aiheuttama hypotermia voi johtaa hukkumiseen jonkin ajan kuluttua, kun uhri ei enää kykene pysymään pinnalla.
  • Kylmä vesi voi laukaista kylmäshokkireaktion (hengityksen ja sydämen sykkeen nopeutuminen) sekä nisäkkäiden sukellusrefleksin (sydämen sykkeen hidastuminen kasvojen joutuessa veden alle). Nämä reaktiot voivat sekoittaa sydämen rytmiä ja mahdollisesti johtaa rytmihäiriöihin.
  • Laryngospasmi refleksi, joka voi estää veden pääsyn keuhkoihin, voi pitkittyessään johtaa tukehtumiseen.
  • Ensiavussa tulisi keskittyä uhrin nopeaan poistamiseen vedestä, hengityksen tarkistamiseen sekä viiden elvytyspuhalluksen ja tarvittaessa painelu-puhalluselvytyksen antamiseen ja defibrillaattorin käyttöön. Jos potilas on tajuton mutta hengittää, aseta hänet kylkiasentoon.

Hukkuminen on traaginen tapahtuma, mutta nopea ja tehokas ensiapu voi pelastaa elämän. Pelastamisen ja elvytyksen perusperiaatteiden tunteminen antaa kurssilaisillesi valmiudet toimia tällaisissa hätätilanteissa. Aseta aina auttajan turvallisuus etusijalle, hälytä apua ja ole valmis toimimaan nopeasti – ripeät toimet voivat ratkaista, pelastuuko vai menehtyykö hukkumisuhri. Lisää siksi nämä toimintatavat EFR® -kursseihisi.

Related Articles